ESKO JA HANNU HALLUJEN VALLASSA
hannu ja reino, siinä vasta kaksikko. satoja kertoja hannu ja reino ovat kokeneet mitä ihmeellisempiä ja ruskeampia seikkailuja. poliisilaitoksen putkat, sairaalan suljetut osastot, suksitehtaiden liukuhihnatyö yms. rangaistusmuodot on tullut kärsittyä. tämä tarinasarja kertoo murto-osan heidän huikeimmista seikkailuistaan. menkäämme ensimmäiseen tarinaan. kaikki sai alkunsa kun reino päätti hankkia elämän. hannu nauroi tälle uudelle ajatukselle ja käski reinon juosta seinään, ostaa pussin auringonkukan terälehtiä ja olla hiljaa. reino ei kuitenkaan ollut tyytyväinen hannun ehdotukseen vaan lähti kaupungille elämäostoksille. hän vetäisi niskaansa harmaan sadetakin, kumihanskat ja tuohikontin. närkästyneenä hannu yritti heittää reinoa alasimella mutta reino koppasi ajoissa viskiä ja huudahti kovasti. suksien kanssa reinolla oli ongelmia, ne kun eivät tahdo käynnistyä kunnolla pakkasella. viimein kuitenkin hän pääsi matkaan. kuten seuraavasta ilmenee, matka ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin voisi kuvitella. mutta koska pellolta ei löytynyt yhtään kolikkoa, hannu otti vasaran ja alkoi poplaulajaksi. reiska puolestaan lähti matkalle jääkaapin alle ja löysi sieltä kahdeksan kertaa saman kananmunan vetoketjun. hannu tapasi reinon vasta kuuden polkupyörän jälkeen ja jälleentapaaminen oli verinen. hannu otti mikrofoninsa ja vetäisi jorman kaulaansa, reino puolestaan heitti vetoketjulla vettä muttei osunut. tapeltuaan lauseen sanajärjestyksen kanssa kumppanukset päättivät hankkia itselleen kunnon kupat. siinäpä tulikin mutkia makkaraan mutta pojat saivat ne siloiteltua kaalinpäilla, jotka he olivat ostaneet aiemmin torin mankelista. saatuaan postista rotan hannu ja reiska menivät rautatieasemalle ja liftasivat maamyyrän mukana revajärvelle, jossa he paistoivat sukkia. syötyään sukat pojat saivat karrrrmeita halluja ja ottivat hallujen karkoittamiseksi kasan ruuvimeisseleitä. koska ruuvimeisselit eivät ole avaruusaluksia, poliisit söivät pannaaninsa, jotka he saivat sarjamme edellisessä jaksossa, ja juoksivat takaisin pesulaan. tästä selvinneenä hannu ja esko joivat hiiren vaihtajansa sekä housunsa. reino selvisi riivaajastaan ja koodasi taskulaskimellaan uuden exocet-ohjusten ohjausproggiksen, repi siihen tuhat riviä larrysta ja loput hihasta ja möi sen israelin hallituksen siivoojille pölynhajoittajana. "perkele, se saatanan kauppareissu unohtui", pälkähti reinon mieleen kesken kaiken. hän vetäisi kumiset suksensa takaisin jalkaansa ja lähti ajamaan kohti jo taivaanrannassa häämöttävää kaupunkia. matka sujui huomattavasti mukavammin kun reino poimi kyytiinsä hallikaisen osmon, joka liftasi kirjaston edessä. osmo jäi rapusavustamon kohdalla pois ja raimo jatkoi matkaansa sekatavarakaupalle. kaupan ikkunassa olikin mainos: "tuntuuko pääsi anukselta? haiseeko nenäsi varpaille? ovatko korvasi nenäsi? älä huoli! hanki elämä! vain $29.90!!! ilmarin sekatavarakaupasta!" reino innostui, hänellä oli juuri sopivasti 30 sukevan dollaria taskussaan. rohkein askelin hän astui kauppaan, mutta mitä hän näkikaan: taivaalla lensi täydellisessä muodostelmassa kolme norsua! tämän nähtyään kaveruksemme alkoivat epäillä mielenterveyttään ja menivät europarantolaan ja joivat päänsä täyteen kummia ajatuksia. yö meni oikein rattoisasti, pojat löysivät kaikki elämänsä naisen, joka tosin aamulla osoittautui koiraksi. sitten taivaalta purskahti suuri piparkakun muotoinen pallo, joka tasaiseen tahtiin pomppi reinon polventaipeen ydinluun päällä, välillä jaloitellen uljaasti jakoavaimen avustuksella reinon pääkopassa. hannukin tuli paikalle onnittelemaan reinoa, koska koksivarasto oli taas saatu täyteen värtsiä, joten pulmat olivat nyt kerrassaan vasta alkaneet. tasaiseen tahtiin hannu tepasteli taustalta kuuluvan biisin tahtiin polkan askeleista nauttien. paluu todellisuuteen oli oranssi. kauppias hakkasi hallusinoivaa reinoa porkkanalla päähän. "ostatteko jotakin vai aiotteko vain unelmoida joutavia?", kysyi sekatavarakauppias. "tahtoo elämän", mutisi reino vielä hieman tokkurassa äskeisistä tapahtumista. "onko värillä väliä?", kysyy kauppias. "mieluiten beige", sanoo ääni reinon sisästä. kauppias ojentaa pienen laatikon, jossa on osoitteena canus.mod 00200 helsinki, ja joka on teipattu teipillä jossa lukee hälyttävästi: "diceknowsdiceknowsdiceknowsdiceknows". kauppias ojentaa vielä vaihtorahat, 10 sukevan centtiä ja kiittää. reino kiittää, sulloo paketin taskuunsa, juo piimä-annoksensa ja poistuu kaupasta. "kun kerran kaupungissa ollaan, tuhlataanpas kaikki rahat", tuumii reino ja lyö 10 centillään vetoa imujoukkueen voiton puolesta. ja sitten kotia kohti. kotia ei löytynyt koska reino kertoi kotinsa sijaitsevan peräseinäjoella, mutta hannu ei ollut paikkakuntalaisia joten pojat alkoivat itkemään ja parkumaan. paikalle sattui huimaa vauhtia kiitävä perse joka alkoi puhaltaa saippuakuplia navastaan. reino luuli jälleen näkevänsä halluja ja alkoi tökkimään persettä karttakepillä, josta anus suorastaan suivaantui ja pisteli poikia dr.halolla päähän. herättyään mikkelin lentokentän matkatavarasäilytyksestä hannu ja reino alkoivat jälleen itkemään ja poliisit pelasivat atarilla kick offia. hannu joka oli vieremän bingomestari päihitti poliisit pelissä ja voitti palkinnoksi 2plussan ikuistilauksen, ja poliisit alkoivat vuorostaan itkemään. päästyään pois kirkosta hannu kaatui ja reino nukahti. pojat heräsivät jälleen ja eivät olleet uskoa silmiään, jotka kertoivat että atarin käyttäjillä on ainakin 17 aivosolua. hannu vittuuntui ääniin päässään ja pyysi reiskaa ostamaan punajuuria mutta reino joka oli värisokea, ei osannut vieläkään latinaa ja toi hannulle kilon vettä, jonka hannu tyytyväisenä kaatoi korvaansa, hukuttaen nämä äänet ja sulattaen vahingossa puolet hannun pikkuvarpaasta. juuri silloin reino muisti taskussaan olevan elämän ja paikkasi silla hannun kauan puhki olleen kondomin, jonka hannu oli saanut kivalta sedältä, joka oli myös tarjonnut hannulle pikkuleipiä. pojat päättivät tutkia asiaa tarkemmin ja vetivät kortongin päähänsä ja pyörtyivät jälleen. tällä kertaa pojat eivät heränneet kolmeen kuukauteen ja havahtuivat vasta kun kirput alkoivat pitää herätysmessujaan paavon kainalossa. "äitisi on isäsi ja kolmio on neliö". kuten joka tiistaiaamu, hannu aloitti päivänsä nytkin näillä sanoilla. ruuskasen ossi oli tapansa mukaan odottamassa kuistilla kiulunsa kanssa ravistellen sitä kasvavalla taajuudella. "ulos sieltä!", kiljui ossi kiulun sisuksiin kun hannu astui ulos ovesta. "jätä se hazi rauhaan", ehdotti hannu. "suostun!", myöntyi ossi ja sankarit lähtivät yksin tuumin viunakauppaan. poikettuaan jänismäen essolla ostamassa tervaa pojat saapuivat kaupunkiin. esko odotti maagisen mikrojana-tietokoneliikkeen oven edessä. liikkeen massiivinen omistaja herra j kutsui pojat peremmälle. liikkeessä leijui herra j:lle ominainen tuoksu, meiramia ja kurkkumaa. liikkeen seinillä komeili herra j:n kadehdittava suksikokoelma. kun j:n silmä vältti, ossi survoi kolmet parit taskuunsa hannun äännellessä hämäystarkoituksessa. jälleen kerran herra j:tä oli kustu linssiin. ismo vetäisi aseensa esille uhaten dinosauruksen henkeä aivan vakavissaan. helikopterit surrasivat kioskin ympärillä vaatien laavaa rauhoittumaan. tulivuoren juurella gaabriel lauloi joikuja. "se on punainen, se on punainen!!!", kirkuivat arsenalin kannattajat hämmennyksissään. suomi oli nousussa. lunta satoi yhä enenevässä määrin vaikka juha teki kaikkensa. auto ei tahtonut startata, juusto oli vallannut euroopan. roskiksesta pullottavat mac-paperit kiinnittivät mac nenän huomion ja dice pääsi kuin pääsikin livahtamaan hissiin. *** commercial break *** kaikissa pulmatilanteissa soita otis-vikapalveluun, liittyi ongelmasi sitten hisseihin tai ei: 9800-68111. avoinna 24h. palvelu on ilmainen ja keskusneidit tyhmiä kuin saappaat. saapas ei ole sen tyhmempi vaatekappale kuin villashaalikaan mutta silti... .. . .. ..."hannu! .. hannu!`.. . . hannu!" tosielämän äänet alkoivat saada taas otteen hannun aivoissa. päätään ravistellen hän palasi takaisin todellisuuteen, tällä kertaa kovin yllättäen iskeneen hallukohtauksen jälkeen. "olisi pitänyt jättää se aamuinen kärpässieni väliin...", katui hannu. pojat päättivät viimein jattää mikrojanan. he keskeyttivät viime hetkellä eskon riettaat puuhat, tämä kun oli juuri runkkaamassa star trek-julisteen edessä ja tähtäsi wesleyn naamaan! "sitten mentiin", kajahti käsky ja kohta oltiinkin ravitsemusliikkeen edessä. ossi jätti sukset narikkaan ja sitten oltiinkin jo baaritiskin ääressä. poikien vanhana tuttuna baarimikko mikko terästi juomia hallusinogeeneillä. odotellessaan paukkuja pojat menettivät tajuntansa tarkalleen kahdeksi minuutiksi, jonka aikana he eskon toiveesta suorittivat pakkoliikkeitä ja sätkivät vallattomasti. pyörtyminen on rankkaa hommaa ja pojat tarvitsivat kipeästi juomaa. niinpä he kumosivat kolmet halluviskit mieheen. jännittyneinä he siirtyivät nurkkapöytään odottamaan juomien vaikutusta. tuskastuneena odottamaan halluja he mukiloivat ohi kävelleen kuplavolkkarin henkihieveriin. "tuo aine oli tehotonta paskaa!", moitti ossi ja kaivoi vasenta nenäänsä oravallaan. "vaihdamme kapakkaa ellei asiaan tule korjausta!", kailotti hannu mikolle tehostaen uhkaustaan syömällä pussillisen alasimia. hätääntyneenä mikko kaatoi vielä kaksi tuhtia taburommia. pojat nopeuttivat paukkujen vaikutusta kaatamalla ne suoraan vatsalaukkuun avaamalla napansa alla olevat vetoketjut. ravintolan huonekalut (varsinkin jakkarat) kiljuivat riemusta. "aajeah, hallut tulivat", tuulettivat pojat, kun he yhteistuumin olivat tulleet tulokseen että ossi on kuin onkin helsingin oopperatalo eikä mäntyniemi kuten selvinä hetkinä. tapansa mukaan esko työnsi tyhjennetyt lasit sieraimiinsa ennen lähtöä. mutta koskaan eivät pojat niin halluissa ole olleet, että olisivat unohtaneet sukset narikkaan. "nyt on miehiä!", kiljahti taivaalle riemuhuuto kun he saivat täytettyä suksiensa tankit jänismäen essolla. tankin takaa hyppäsi holopää. siitä välittämättä pojat ajoivat suksillaan jo hieman vääristyneelle mökilleen ja antoivat hallujen ottaa vallan. viuh viuh viuh viuh viuh aaaaaaaaaaaaaaaaa (kuten aina kun hallut saapuvat)... vrrrrt vrrrrt äänteli hannun luuta nurkassa. vääpeli karjahti syyttömälle viestimiehelle aivan turhaan. laatokka saastui edelleen ja kaartilaiset kantoivat punalippuja kaakkoon meiltä. luumäki ja nakkila hajosivat pirstaleiksi lakmuksen loppuessa viimeisestäkin traktorista. raaaahh, huusi kauppinen komerostaan mutta ei siitä sen enempää. suosio oli edelleen valtava, ja sama ja kaikki. rukkasista puuttuivat peukalot vaikka kaikki mahdollinen oli tehty ja vielä saunakin lämmitetty. hampaat kasvoivat ja hippojen vallankumous oli alkanut. esko ja hannu värväytyivät etulinjaan taistelemaan elämäntapansa ja hippojen puolesta hazilaisia vastaan. ammuttuaan hazilaisten linjoja kurpitsoilla ja kaalinpäillä, hazilaiset antautuivat verissäpäin valkoista lippua heiluttaen. "hyvä!" totesi hippojen johtaja einari ja lähti utsjoen postitoimiston taakse kahville joukkojensa kanssa. yhteistuumin joukot päättivät kähveltää kaikki utsjoen puhelinluettelot ja lähettää ne toimitusjohtaja strömbergille suistamonkatu viiteen. *** commercial break *** henkisiä ongelmia? soita kansanparantaja hazi strömbergin kuumalinjalle, 977-17083... .. . .. ... tästä kuultuaan paikallinen poliisi vihastui ja päätti perustaa anticanussquadin joka pyyhkisi jokaisen puhelinluettelovoron maan kamaralta. mutta kaikkihan tietävät, että puhelinluettelovoroja on ainakin yhtä paljon kuin on sysmässä perunoita joten poliisien suunnitelmat menivät taas vaihteeksi päin elvistä joka oli juuri suihkussa eikä pitänyt asiasta yhtään. hannu on tällä hetkellä ihan pihalla ja esko on hannun alla piilossa, joten palaamme heihin heti jahka yhteydet saadaan kuntoon. miehet vapauttivat edestakaisin päkiän työväentalon ja pernan välillä lauleskellen irwinin hittibiiseleitä. no nyt on esko päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni, mutta hallupaukut lilluvat vielä hänen poskistoissaan, joten hänen niskastaottamisyrityksensä meni ihan perseelleen osuen paikalle sattuneen viattoman ohikulkijan korvaan tappaen kaksi ja haavoittaen kolmea. hannu paikkasi tilanteen lukkosulalla ja korvavaikulla. "meillä on vaniljaa, suklaata seka nöftää", esko lausui yrittäen vimmaisesti nostaa ilmapiiriä edes kahdella sentillä jotta se ei hukkuisi ja saattaisi kavereitamme taas hankaluuksiin. kolme päivää ehti kulua, ennen kuin pojat tajusivat että sota loppui jo 50 vuotta sitten, jonka johdosta he sitten ottivat viinaa ja hallupillereitä vedellä. kuten kaikki varmastikin tietävät, paavo on hannun sedän entisen tietokoneen välittäjan kummin kaiman kämppäkaverin entinen inttikamu joka kärsi pähkähulluudesta. yhdessä tämä rempseä kolmikkomme lähti etsimään sitä suurta jotakin, jota kukaan ei ole nähnyt, eikä kukaan tiedä miltä se näyttää, miltä se kuulostaa tai miltä se tuoksuu. mutta tällä kertaa sankareillamme on johtolankana 3 metriä laattakaapelia, joka tosin on kolmesta kohtaa poikki, koska reino hallujen aikana alkoi tekemään siitä makkarakeittoa. itse johtolankana toimii laattakaapelin sisään piilotettu viesti joka kertoo eräästä pienessä lammessa asuvasta keihäskurpasta. kerran tuulisessa lammikossa eleli suurenpieni keihäskurppa, jonka takajalkojen välissä oli pieni porkkananjouhi. jouhen alla olevasta pussissa asusteli tarinamme isopäähenkilö, gerahvi. gerahvin mieliharrastuksiin kuuluvat kuulanpoltto, syylän tarkkailu ja liiman tekeminen juustosta eritetystä lamppukatiskasta. einari ryhtyi purkamaan katiskaa, olihan se jo tehtavänsä suorittanut. juhani oli apuna. vieressä seurasi haimakaisen hannu kiinnostuneena tapahtumista. "katsos hannu, katiskan purussa on omat pikkuniksinsä", neuvoi einari hannua kuin oppipoikaansa. "juhani ojennapas petkele", sanoi einari ja juhanihan ojensi. sattuipa sitten niin että lyytikäisen tapani tuli paikalle kesken kaiken ja yllätti porukan katiskanpurkuhommista ns. rysän päältä! 12 litraa kurpitsalientä sai hannu tislata ennenkuin tapani tyyntyi. tapani kaappasi liemisäiliöt suksiensa tavaratelineelle ja lähti jatkamaan matkaansa hurjasti polkien kohti ystävänsä kartanoa. "hyvä että meni", tuumasi rikolliskolmikko yksimielisesti ja syvää huojennusta tuntien. tasta paskankaan vertaa välittämättä hän kuitenkin otti ja syöksyi alapää edellä kohti suurta tuntematonta, eli kauppisen makuuhuoneen komeroa. komerosta löytyi rupinen jallu, kasa kiviä sekä 2 litraa näppäimiä. näppäimet hän antoi sorsille jotka olivat tulossa jalkavuorilta espanjasta, kivet hän söi suureen nälkäänsä sekä päätti olla olematta. huomattuaan että leppäkerttujen vallankumous oli päättynyt tasapeliin, mölli suuttui ja painoi nappia. napin takaa hyppäsi neljä kania jotka puhuivat latinaa. latinaa ymmärtämättömänä sankarillemme alkoi tulla karmeita väristyksiä sekä jalkasientä. syötyään puuronsa loppuun sankarimme soi puhelimen lailla ja hyppi ympäriinsä kunnes ovikello soi. siellä oli iisalmen poliisi, joka oli tullut etsimään hazia, joka oli juuri luvannut ottaa vastuun kaikesta kojootin alakerrassa. hullut liekinheittimin aseistautuneet kapinalliset olivat aiheuttaneet atomikanuunoineen puolen kaupungin tuhon ja kuoleman. hannu ei tiennyt mitään hazista, mutta poliisit päättivät silti tutkia liedenalustan. sängyn alta löytyi koko imujoukkue, joka oli tullut dicen luota syömästä. hannu pakenikin ikkunasta lähtien juoksemaan kaupunkiin kohti. paskaa tapahtui ja hannu otti rempulat. savon voima lupasi lähettää välittömasti paikalle hazisquadin ensiapua antamaan. *** kkkllllooozzzzzz *** taivaista putkahti vanha ystävämme hannu, yrittäen tunkea legopalikoitaan takaisin vuotavaan nenäänsä. "lukkosulaa", vaati hannu suureen ääneen, mutta hänen huutonsa ei saanut aikaan toivottua efektiä. lukkosulan sijasta hänelle ojennettiin lakua ja neljä tyhjää 1.5v paristoa. tyypertyneenä hannu huokaisi ja vetäytyi omiin oloihinsa. käveltyään puolisen tuntia ajatuksissaan hän huomasi olevansa eksyksissä. tutkiskeltuaan tilannetta hetkisen hän tajusi tulleensa uskoon. usko ei ollut kovinkaan erikoinen paikka, vain tavallisen keskipohjanmaalaisen latu-uran näköinen. ladun reunoilla oli puistonpenkkejä röykkiöittäin. "humpuukia", tuumasi hannu uskosta, rypisti sen pieneksi palloksi ja pisti taskuunsa myöhempää käyttöä varten. sitten esko muisti lakun ja paristot, mutta koska poliisit pitävät lakuista, sankarimme ei pitänytkään sitä, vaan tarjosi sitä pankkiautomaatille, joka söi sen mielellään. kuun ollessa oikeassa asennossa hannu alkoi muuttua ihmisestä ihmispannaaniksi, joka suuren yleisön kauhistukseksi raiskasi kaikki lähikuntien metsät ja paloitteli leivät. mutta kun kakkislammen jäät olivat lähteneet, hannu muuttui takaisin, ja jatkoi matkaansa taaksepäin, kahdesti. kolmannella kerralla hannu kumminkin sai ajatuksen jalkaansa ja meni hoitoon. hoitajatädit eivät pitäneet hannusta, vaan passittivat hänet aina tilaisuuden tullen suoraan perunakellariin, jonne oli perimätiedon mukaan tapettu seitsemäntoista pientä nuppineulaa. kellarissa ollessaan hannu oppi kirjoittamaan takaperin ja juomaan vettä käyttäen apuna vain kahta kättä ja kolmea kuuluisaa liikavarvasta. paettuaan hoidosta hannu etsi käsiinsä kilon porkkanoita ja alkoi seksuaaliseen suhteeseen niiden kanssa. kaikki olisikin sujunut kuin rasvattu mutta sitten astui peliin kohtalo. kohtalo oli tällä kertaa nimeltään eskelinen, tarkemmin kunnanlääkäri eskelinen, joka soitti kesken kaiken ja kertoi hannulle jotain järisyttävää. hannun verinäytteestä oli löytynyt punasoluja! sanaakaan sanomatta hannu laski luurin ja muut tajusivat heti jonkin olevan vialla. hannu alkoi repiä korviaan ja laulaa borneon kansallislaulua, kuten hänellä on tapana tehdä ankarasti miettiessään. "saatanan mediavoimat!", hannu virkkoi ja lähti sen siliän tien. kukaan paikalla olleista ei nähnyt hannua enää koskaan. hannun myöhemmistä vaiheista on vain hajanaisia teorioita, hänet on kohtalaisen varman todistajan mukaan nähty ainakin joroisissa, turussa ja vaalimaan essolla. hannun legenda kuitenkin elää vuosisatoja suomalaisessa kansanperinteessä ja kahdessa riisissä lakmuspaperia jotka hannu jätti jälkeensä navetan ylisille.